tiistai 27. syyskuuta 2011

Berliininmunkki eiku maraton




KankiUrOs kävi edustamassa yhtäkkiseltään Berliinissä maratonin muodossa. Haile Gebreselassie otti taas pataansa kpään jannuilta. Ei vissiin kypärä kestänyt! Juha käytti aikaa 3:29:25 ja meitsi 4:07:25.

Petterin hellään huomaan

Painettiin Juhan kanssa jo perjantaina konkurssikypsällä, mutta varmaakin varmemmalla lentoyhtiöllä airBalticilla Riian kautta Berliinin Teegeliin. Suht aikataulussa saavuimme kentälle ja siinä pieni järkeily, millä päästään hostelliimme. Infoon jonottaessamme Juhan puhelin soi ja joku "nainen" soitti, että "misä päin"? No saatiin siitä sitten infot, että TXL-yhteydellä Thurmstraseniin ja siitä pikku kävelyn kautta hostelliin. Ostettiin lentokentältä 3 pv:n lippu julkisiin ni ei sitten tarvinnu järkeillä sitä hommaa koko matkana.

Selvitimme itsemme hostellin oven taakse. Lukuisten ovikellon soitannan ja koputtelun jälkeen ovi vihdoin avautui. Sieltä tuli joku tyttö sanomaan, että he eivät saa avata ovea vaan pitää soittaa ovessa olevaan numeroon, niin David tulee paikalle. No David tuli ja meille valkeni, että naisääni, joka kertoi ohjeet perille, olikin itse David. Oli siinä naurussa pitelemistä. No pitihän tästä lystistä maksaakkin, mutta eihän Petterille (nimi muutettu) kelvannut kortti vaan piti painaa automaatille. Pienen pyörimisen jälkeen saatiin rahat ja huone maksuun. Sitten Petteri lähti näyttämään meille pientä huonettamme. Todellisuus oli taas tarua karumpi. Huoneessa oli kylmä, ei pyyhkeitä, ei oikeastaan mitään muuta kuin sänky ja pöytä kaiken kukkuraksi keittiössä oli suihku. Kiva mennä peseen kasseja, kun naapuri huoneen väki keittelee samalla teetä siinä vieressä. No kokemuksia lähdettiin metsästämään ja niitähän saatiin. Majoitus tosin oli hyvällä sijainnilla ison kaupan ja metroaseman vuoksi.

Kisapäivän aatto

No aamu lähti aamiaisella liikkeelle. Pientä murotälliä ja leipää. Kyllä saksalainen leivän osaa tehdä! Metrolla kohti Tempelhofia. Tempelhofista saatiin numerot ja kisamateriaalit. Ihmeteltiin myös vähän urheilumessuja, mutta varusteet olivat samanhintaisia jopa kalliimpia kuin Suomessa. Emme ostaneet mitn.

Pussit kädessä metrolla takaisin kämpille. Pyyhkeet lähimarketista ja suihkuun, aije! Pussien tutkiskelua ja ilmaistavaroiden ihmettelyä. Siitä sitten syöminkiä, pari pastaa päivässä tekee ihmeitä! Suurta ihmetystä aiheutti, kun mihnään ei kelvannut pankki/luottokortti, vaan KAIKKI piti maksaa käteisellä. Oliko sitä ny aina mukana, melekonen kehitysmaa. No aina kun oli maksun aika etsittiin lähintä automaattia. Selvittiin! Illalla vielä pieni shakki ja nukkumaan. Ennen nukkumista löydettiin kaasulla toimiva keskuslämmitys, jota uskallettiin pistää päälle tunniksi, että saatiin huurteet pois ikkunoista.

38. BMW Berlin Marathon

Aamulla herätys 6:30, jotta ehdimme syödä ja sulatella ennen kisaa. Siitä sitten varusteita kassiin ja kohti lähtöpaikkaa. Juha paino pienet teippaukset varpaisiin ja nänneihin, notta paikat kestäisivät kolmen ja puolen tunnin kevyen hölkkälenkin. Lämpöset varusteet jätettiin varustesäilytykseen. Lämmintä aamulla oli noin +15 astetta. Lähdönhetki läheni ja paskalle piti vielä ehtiä. Juha hoiti homman jo kämpillä, mutta itse jätin fiksusti sen kisapaikalle. 20 min odottelun jälkeen pääsi bajamajaan, jossa ei ollut paperia, VIDDU!#"€%&/! No maha kova kuin kivi kohti maalia. Ensimmäiset kilometrit olivat mukavan tuskaisia, mutta siihen tottuu. Yleisö kannustaa, rummut paukkuu, joku soittaa bluesia toiset funkkia ja jatsia. Yleisöä oli kuin Hamsterin avajaisissa koko matkan ajan. Hieno fiilis painaa meneen! Huolto toimi koko kisan ajan eikä noin 50000 muuta juoksijaa haitanneet yhtään menoa. Kaikille oli tilaa! Paras koskaan juostu maratoni, vaikka aika ei ollutkaan paras. No itsellä tuli laatta puheleen kurkuun, joten meno hyytyi kohti loppua noin 35 km kohdalla. Muuten ihan jeesh!

Juoksun jälkeen kämpille suihkuun ja palautumaan. Pienen tovin kuluttua painoimme terden kautta keskustaan syömään. Nyt ei pystytty enää kävelemään automaatille, joten kerättiin kaikki hilut ja ostettiin pari paikallista rullakebaa. Kebab ei ollut ihan Ege-tasoa, mutta ei voi moittiakkaan. Illalla vielä pieni shakkimatsi ja nukkumaan. Hah, eipä mentykkään vaan lähdettiin lähiterassille kaljalle. Maailman hitain palvelu ja fingerfoodit tulivat kun tuopposet olivat jo tyhjät. Joutu painaan toisen siihen sitten. Päivä pulkassa ja nuq!

Kotia kohti
Kotiinkin on kiva mennä vaikka muailmalla onkin niin mukavaa. Päivä alkoi tunnustelemalla eri lihaksia. Reidet olivat tukossa ja kävely näyttikin aivan Ahtisaarelta. Silti hieno tunne edellispäivän juoksusta. Käytiin vielä maalipaikkaa katsomassa, josko siellä olisi ollut joku t-paita myymälä. Mutta kaikki oli jo purettu. Joten kohti kenttää pitserian kautta. Kentällä sitten lippuluukulle ja whatta fuck laukut olivat ylipainoiset. Ei siinä vielä kaikki, ylimääräistä maksua ei voinut suorittaa siihen tiskiin vaan toiseen päähän lentokenttää. Kaks vammasta toista tiskiä kohti hitaasti mutta varmasti. Koneella Rigaan ja sieltä kotiin. Helsingissä vielä myöhästyin junasta ja sain ihmetellä Tikkurilan yötä tunnin verran odottaen seuraavaa junaa.

Kiitos Kankille kannustuksesta!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Akateemiset MM-Kyykät



Se oli helmikuu ja aika taistella jälleen kyykkäherruudesta Hervannan kuuluisilla kykkä kallioilla.
Kangen edustusjoukkue koostui tällä kertaa seuraavista KankiUroksista: Jani,Matti,Ville ja Saku.

Perinteinen taktiikkapalaveri/viimeistelyreeni pidettiin tällä kertaa Janin luona. Paikalla olivat myös Hene, Jepu, Visa ja Tarmo antamassa viimeiset taktiikkaneuvot. Santtu ei päässyt.



Kisat alkoivat juoksemalla alotuskentälle. Turhaan juostiin. Alkusarja oli ihan läpihuutojuttu. Masan räjähdysmäiset aloitustykitykset takasivat varman jatkopaikan alkusarjasta. Ja ne muut joukkueet ei osannu pelata.



Alkusarjan jälkeen pidettiin pieni taktiikkapalaveri kantasolussa tekniikantorneilla.
Tiedä sitten oliko siitä haittaa vai hyötyä mutta järkeilemiseksi se meni.


Jatkopelissä olikin sitten draamaa ja kaarta. Lopulta peli päättyi Kanki:n häviöön jatkoerässä yhdellä (1) kyykällä.. Prkl.

Illalla oli sitten taas taktiikkapalaveria.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Hiihtosekoo


Oli pientä hiihtosekoo tossa pakkasilla. Mutta ei kai siitä selostaa kannata, kun voi katsoa trailerin:

Traileri

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Pikkujoulut - onko se urheilua?

Kalorikeskeisessä maailmassa, joku voisi väittää, että ainakin kaloreita tulee enemmän kuin niitä lähtee. Kuitenkin pikkujoulujen jälkeisiä tunteita ovat uupumus ja väsymys, kuten maratonin jälkeen. Lopulta päällimmäisenä on aina se suorituksesta vahvimpana jäänyt hyvänolon tunne ns. Voittaja-fiilis.

Tämä vuosi oli jotenkin erilainen kuin aiemmat, sillä kävimme Matin kanssa laittamassa lämmöt päälle jo edellisenä iltana/yönä. Mökki olikin mukavan lämmin ja kotoisa tullessamme mökille lauantaina. Erilaisuuden tunne tuli myös Sakun ja Villen uupuessa bileistä?! Sinänsä bileet olivat yhtä kovat kuin joka vuosi!

Urheilu-aspekti:
1. Tietä ei ollut aurattu perille asti, joten jouduimme vaeltamaan lähes 500 metriä mökille. Kallu oli kuitenkin pilannut tästä lajista sen rankimman osuuden eli lumessa rämpimisen auraamalla lumilingolla mahtavuutta hipovan polun mökille. Ollaan varmaan Kallulle useampi talkootyötunti velkaa!




2. Avannon työstäminen. Työ kesti noin 2 tuntia, olo oli kuin kaupungin työmiehellä, 3-4 henkee suoritti kaikesta 8 hengestä. Joten yleisöä riitti kuitenkaan tarttumatta lapion tai kairan varteen. Tämän haittaamatta avanto saatiin aikaiseksi ja viimeisen palan kunnian sai Kallun poika Matti. Näin jäälohkare luiskahti avantoon kuin "se" mummoon.






3. TT-lukio. Painettiin pieni seko järven jäällä. Kierretäänkö Salmensaari? Kauanko se kestää?? Matti 30 min suunta, Jani 2 tuntia suunta. Luultavasti jälkeenpäin järkeiltynä se olis ollut joku 5-6 tunnin reissu, joten ei silti menty sitä reittiä. Käveltiin läheisintä niemenkärkeä kohti ja matkalla poljimme sitten isoimman TT-lukio lumipoljennan jota on koskaan tehty! Oli se hienoa, kun jäänpäällä oli vettä joku viis senttiä ja pakkasta 30 astetta, joten omat kenkäni olivat aivan jäässä eivätkä taipuneet puolenmatkan jälkeen enää nilkasta ollenkaan.




4. Palju-puljaus. Tätä ei kai ihan uimiseksi voi laskea, vaikka Erkin kanssa olimmekin lähes kymmenen tuntia yhteensä paljussa. Tulikin sammui välillä, mutta Tare hääräs sinne uuden tulen noin puolen tunnin yrittämisen jälkeen. Mahtavuutta! Paljun suurin ongelma on se, että sinne mennessä on vielä suht tolkuissaan, mutta poistuttaessa on aina kännissä. Erikoista!

5. Joulukuusen haku. Tämä meni alta lipan tänä vuonna. Kuusen asemaa toimitti kuivakoivunoksa suoraan kuistilta. Tähän tehtävään olisi Sakua kaivannut niin oltais saatu kunnon tukkipuu tupahan. Ensi vuonna uudestaan.

6. Loppu siivous. Tämä tuntuu olevan joka vuosi se kaikkein rankin laji hyvin nukutun yön jälkeen. Siivottavaa olisi niin paljon ettei kukaan tiedä mistä aloittaa tai sitten se johtuu jostain muusta. No kuitenkin kahden maissa oltiin Egessä, joten normisuorite ei ylilyöntiä. Joku oli kuitenkin maisemoinut lumen suoraan kuistilta, mutta se kai kuuluu asiaan.

Lajeja on siis lähes kymppiottelun verran, joten ei voida puhua vain kevyestä mökkiviikonlopusta vaan 24 tunnin uurastuksesta, joka palkitsee kävijän tuomalla sen hyvänolon tunteen puseroon, pääsinpä täältä taas pois! Ensi vuosi on sitten 12. pikkujoulu kerta tehdään siitä taas edellistä parempi. Fyysinen ikä kasvaa henkisen iän pysyessä samana tai nuorentuvana!




No mitä sitten muuta tapahtui; Kitara oli jälleen kerran lyönnissä ja Juha olikin säveltänyt minulle ja Matille oman 'olemme myöhässä' bluesin.



Oltiin vain tunti sovitusta myöhässä. Perus pullottelua ja pikkusuolasta, Janin toimien pääkokkina, itse apupoikana, molemmilla essut siitä merkkinä. Janin essussa oli pieni tasku pääkokin merkiksi. Juhan esimerkillinen toiminta joulujen edun nimissä, lähtee sitten synttäreille kesken, mutta tekee näyttävän come backin! Lauri kun ei saanut kyytiä niin paukautti sitten taksilla, joka soitettiin iPhonesta saunassa, jota ei oltu optimoitu saunaan eikä paljuun. Etsä tuu Kuusikon Paulin kyydis! Perus prätäystä ja ferneemistä, kaikkee ei pysty muistamaan, mutta hauskaa oli. KIITOS!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Still alive...


Pikkujoulusekoo katto...
KanKiUrOs todellakin on hengissä. Radiohiljaisuus on vain tekosyy jollekin suurelle. Mutta ei siitä sen enempää juuri nyt.

Mutta pysykää kanavalla kattokaa. Kaikkee mukavaa tulossa, ihan varmana.

-j