
KankiUrOs kävi edustamassa yhtäkkiseltään Berliinissä maratonin muodossa. Haile Gebreselassie otti taas pataansa kpään jannuilta. Ei vissiin kypärä kestänyt! Juha käytti aikaa 3:29:25 ja meitsi 4:07:25.
Petterin hellään huomaan
Painettiin Juhan kanssa jo perjantaina konkurssikypsällä, mutta varmaakin varmemmalla lentoyhtiöllä airBalticilla Riian kautta Berliinin Teegeliin. Suht aikataulussa saavuimme kentälle ja siinä pieni järkeily, millä päästään hostelliimme. Infoon jonottaessamme Juhan puhelin soi ja joku "nainen" soitti, että "misä päin"? No saatiin siitä sitten infot, että TXL-yhteydellä Thurmstraseniin ja siitä pikku kävelyn kautta hostelliin. Ostettiin lentokentältä 3 pv:n lippu julkisiin ni ei sitten tarvinnu järkeillä sitä hommaa koko matkana.
Selvitimme itsemme hostellin oven taakse. Lukuisten ovikellon soitannan ja koputtelun jälkeen ovi vihdoin avautui. Sieltä tuli joku tyttö sanomaan, että he eivät saa avata ovea vaan pitää soittaa ovessa olevaan numeroon, niin David tulee paikalle. No David tuli ja meille valkeni, että naisääni, joka kertoi ohjeet perille, olikin itse David. Oli siinä naurussa pitelemistä. No pitihän tästä lystistä maksaakkin, mutta eihän Petterille (nimi muutettu) kelvannut kortti vaan piti painaa automaatille. Pienen pyörimisen jälkeen saatiin rahat ja huone maksuun. Sitten Petteri lähti näyttämään meille pientä huonettamme. Todellisuus oli taas tarua karumpi. Huoneessa oli kylmä, ei pyyhkeitä, ei oikeastaan mitään muuta kuin sänky ja pöytä kaiken kukkuraksi keittiössä oli suihku. Kiva mennä peseen kasseja, kun naapuri huoneen väki keittelee samalla teetä siinä vieressä. No kokemuksia lähdettiin metsästämään ja niitähän saatiin. Majoitus tosin oli hyvällä sijainnilla ison kaupan ja metroaseman vuoksi.
Kisapäivän aatto
No aamu lähti aamiaisella liikkeelle. Pientä murotälliä ja leipää. Kyllä saksalainen leivän osaa tehdä! Metrolla kohti Tempelhofia. Tempelhofista saatiin numerot ja kisamateriaalit. Ihmeteltiin myös vähän urheilumessuja, mutta varusteet olivat samanhintaisia jopa kalliimpia kuin Suomessa. Emme ostaneet mitn.
Pussit kädessä metrolla takaisin kämpille. Pyyhkeet lähimarketista ja suihkuun, aije! Pussien tutkiskelua ja ilmaistavaroiden ihmettelyä. Siitä sitten syöminkiä, pari pastaa päivässä tekee ihmeitä! Suurta ihmetystä aiheutti, kun mihnään ei kelvannut pankki/luottokortti, vaan KAIKKI piti maksaa käteisellä. Oliko sitä ny aina mukana, melekonen kehitysmaa. No aina kun oli maksun aika etsittiin lähintä automaattia. Selvittiin! Illalla vielä pieni shakki ja nukkumaan. Ennen nukkumista löydettiin kaasulla toimiva keskuslämmitys, jota uskallettiin pistää päälle tunniksi, että saatiin huurteet pois ikkunoista.
38. BMW Berlin Marathon
Aamulla herätys 6:30, jotta ehdimme syödä ja sulatella ennen kisaa. Siitä sitten varusteita kassiin ja kohti lähtöpaikkaa. Juha paino pienet teippaukset varpaisiin ja nänneihin, notta paikat kestäisivät kolmen ja puolen tunnin kevyen hölkkälenkin. Lämpöset varusteet jätettiin varustesäilytykseen. Lämmintä aamulla oli noin +15 astetta. Lähdönhetki läheni ja paskalle piti vielä ehtiä. Juha hoiti homman jo kämpillä, mutta itse jätin fiksusti sen kisapaikalle. 20 min odottelun jälkeen pääsi bajamajaan, jossa ei ollut paperia, VIDDU!#"€%&/! No maha kova kuin kivi kohti maalia. Ensimmäiset kilometrit olivat mukavan tuskaisia, mutta siihen tottuu. Yleisö kannustaa, rummut paukkuu, joku soittaa bluesia toiset funkkia ja jatsia. Yleisöä oli kuin Hamsterin avajaisissa koko matkan ajan. Hieno fiilis painaa meneen! Huolto toimi koko kisan ajan eikä noin 50000 muuta juoksijaa haitanneet yhtään menoa. Kaikille oli tilaa! Paras koskaan juostu maratoni, vaikka aika ei ollutkaan paras. No itsellä tuli laatta puheleen kurkuun, joten meno hyytyi kohti loppua noin 35 km kohdalla. Muuten ihan jeesh!
Juoksun jälkeen kämpille suihkuun ja palautumaan. Pienen tovin kuluttua painoimme terden kautta keskustaan syömään. Nyt ei pystytty enää kävelemään automaatille, joten kerättiin kaikki hilut ja ostettiin pari paikallista rullakebaa. Kebab ei ollut ihan Ege-tasoa, mutta ei voi moittiakkaan. Illalla vielä pieni shakkimatsi ja nukkumaan. Hah, eipä mentykkään vaan lähdettiin lähiterassille kaljalle. Maailman hitain palvelu ja fingerfoodit tulivat kun tuopposet olivat jo tyhjät. Joutu painaan toisen siihen sitten. Päivä pulkassa ja nuq!
Kotia kohti
Kotiinkin on kiva mennä vaikka muailmalla onkin niin mukavaa. Päivä alkoi tunnustelemalla eri lihaksia. Reidet olivat tukossa ja kävely näyttikin aivan Ahtisaarelta. Silti hieno tunne edellispäivän juoksusta. Käytiin vielä maalipaikkaa katsomassa, josko siellä olisi ollut joku t-paita myymälä. Mutta kaikki oli jo purettu. Joten kohti kenttää pitserian kautta. Kentällä sitten lippuluukulle ja whatta fuck laukut olivat ylipainoiset. Ei siinä vielä kaikki, ylimääräistä maksua ei voinut suorittaa siihen tiskiin vaan toiseen päähän lentokenttää. Kaks vammasta toista tiskiä kohti hitaasti mutta varmasti. Koneella Rigaan ja sieltä kotiin. Helsingissä vielä myöhästyin junasta ja sain ihmetellä Tikkurilan yötä tunnin verran odottaen seuraavaa junaa.
Kiitos Kankille kannustuksesta!